Jee! Sain lapsen päiväunille ihan sänkyyn saakka. Ei aina ihan malttaisi nukkua tuo poika ja jos tissille syliin nukahtaa, niin herää melko varmasti, kun koittaa siirtää käsistään hetkeksi. Mietin, jäisinkö itsekin unille, mutta päädyin viettämään omaa aikaani näin aktiivisemmin.

Huomaa, että on jo perjantai. Aina viikonloppua kohden odottaa miestä kotiin päivä päivältä enemmän. Ei sillä, ettenkö jaksaisi vähintään kohtuullisesti näitä päiviä lapsen kanssa kaksin, mutta on se vaan niin kiva saada jaettua tuota seurusteluvastuuta. Varsinkin niinä päivinä, kun ei päiväunet maistu lyhyitä torkahteluja pidempään. Joskus nykyisellään aika saattaa käydä pitkäksikin päivän mittaan, kun nousen yleensä kuuden maissa aamulla. Siitäkin huolimatta, että suuremmassa mittakaavassa aika tuntuu kuluvan hurjan nopeasti.

Toissayö oli tosin poikkeuksellisen katkonainen, kun olin alkuillasta omissa menoissani ja siihen aikaan lapsi yleensä tankkaa jo kovasti yöunia varten. Pullomaito ei ole nykyisin mikään menestys ja lapsi oli touhunnut kaikkea muuta. Yöllä piti ottaa sitten vahinko takaisin ja syöttöjä tuli vähintään tuplamäärä normaalin parin syötön sijaan. Tätä nykyä syötöt ovat yöllä lyhyitä yhden tissin syöttöjä, kun uni tulee nopeasti uudestaan.

Käväisin siis pari iltaa sitten ns. entisessä elämässäni. Oli se vaan hassua olla pitkästä aikaa jossain niin tutussa ympäristössä, kun yhtä aikaa kaikki oli hetken verran niin kuin ennenkin, mutta minussa oli jotain ratkaisevalla tavalla toisin - olin äiti toisin kuin vuosi sitten ja kaikki ne vuodet sitä ennen. Tunsin tyyntä hyväksyntää ja uskon, että olen edennyt juuri oikeaan tahtiin. Taisin olla tähän kaikkeen valmiimpi kuin uskoinkaan.