Lapsi taisi tehdä toissa yönä uniennätyksen. Yhdeksän maissa mentiin nukkumaan ja herättiin ensimmäisen kerran vasta kolmelta. Nukuin itsekin ihan keskeytyksettä. Ihanaa!

Alakulo hieman hellitti, kun puhuin tuntemuksistani miehelle ja puhuessani hahmotin hieman paremmin, mitä kaikkia tunteita ja ajatuksia päässäni velloo. Tajusin mieltä painavan pari asiaa, jotka sinällään eivät edes liity meidän perheeseen. Olen myös väsynyt, enkä pelkästään katkonaisten unien vuoksi, vaan henkisestikin.

Sellainenkin tuli mieleen, että kun yöt ovat alkaneet olla helpompia, rytmi alkaa hahmottua, monesta asiasta on ehtinyt tulla rutiinia ja niin edelleen, niin ehkä kaikelle lapsen tuoman muutoksen aiheuttamalle niin sanotulle väsymyksellekin on nyt tilaa. Tarkoitan tällä uudenlaista arkea, uuden opettelua ja kaikkia niitä tunteita ja ajatuksia, mitä tällainen mullistus tuo tullessaan. Onhan sitä esimerkiksi uuden työ aloittaessaan alkuun tavallista väsyneempi ihan siksi, että kaikki on uutta. Ja tässä nyt kuitenkin on oltu kokonaisvaltaisempien muutosten äärellä.

Tänään miehellä on vapaapäivä. Aiotaan mennä ensimmäistä kertaa kahdestaan kaupungille, ehkä syömään jonnekin. Lapsi saa siksi aikaa tutun hoitajan.