Ihanaa, ihanaa! Viime yönä nukuttin heti kärkeen viiden tunnin unet, eikä toissayökään ollut huono. Ja eilen onnistuivat päiväunetkin pariin otteeseen. Pari näitä edeltävää päivää olivat aika raskaita, mutta nyt jaksaa taas paremmin. Onneksi itsekin osaa jo uskoa siihen, että vaikka olisi kuinka huono päivä, voi seuraava olla jo sen vastakohta.

Eilen sattui vielä niinkin, että sain lapsen lupaaville päiväunille, kun mies tuli töistä ja saatoin lähteä vähän rennommin mielin kaupungille tuulettumaan. Ajattelin, että olen kerrankin hieman pidempään kuin yleensä - yleensä olen puolesta tunnista tuntiin. En varmaan kuitenkaan ollut kuin sen tunnin, kun en keksinyt mitään tekemistä! Tyypillistä. Ei ollut erityistä tarvetta shoppailuun, eikä rahaa nyt olekaan niin leviteltäväksi asti. Hankin ne, mitä lähdin hakemaan (jotain ruokaa ja valokuva-albumin) ja pyöräilin takaisin kotiin.

Tuulettuminen kyllä sinällään jatkui kotona, kun lapsi nukkui oikein kunnon päikkärit ja sain rauhassa laitella valokuvia.

Nytkin saisin vielä nukkua, kun lapsella riittää näihin aikoihin tuttuun tapaan unta. Meillä ollaan yleensä hereillä neljän, viiden maissa ja sitten taas nukutaan. Olen kuitenkin aamuihminen ja vaikka väsyttääkin, ei uni yleensä tähän aikaan tule, vaan mieluummin puuhailen omiani ja syön rauhassa aamupalaa. Näistä kiireettömistä, itselle omistetuista aamuhetkistä ei voi olla nauttimatta!