Ihanaa, meillä nukutaan!

Sinnikkyys uniasioissa on palkittu ja meillä nukutaan nykyisin ainakin kahdet päiväunet, yleensä ilman suuria ponnisteluja. Eikä nykyisin tarvitse niin usein palata viiden minutin sisällä nukuttamaan uudestaan, vaan lapsi yleensä jatkaa uniaan, kun on kerran nukahtanut, vaikka hipsisin vierestä omiin juttuihini.

En ihan tajua, miksi en ryhtynyt tähän määrätietoisempaan nukuttamiseen jo aiemmin. En ilmeisesti vaan uskonut, että saisin lapsen uudestaan nukkumaan, jos hän herää pian nukahtamisen jälkeen. Sen sijaan uskoin heti, ettei lapsi ole väsynyt, jos ei kerta unikaan jatku. Voi tätä äitiyden alkeiskurssia!

Uutuutena meillä käväisi rintaraivareiden sarja. Etsin asiaan apua netistä ja vastaus löytyi jälleen kerran pelastavalta Imetystukilistalta. En tiennyt, että tässä iässä on hyvinkin yleistä, että vauva voi harventaa imemiskertoja ja tulee nopeammin täyteenkin kuin ennen.

Aikaisemmin lapsi itki oikeastaan vain nälkäänsä ja rauhottui aina saatuaan rinnan suuhunsa. Nyt itku vain kiihtyi ja muuttui oikein kunnon raivariksi. Ei auttanut rinta, vaan piti kävellä hyssytellen ympäriinsä ja tähän onneksi löytyi avuksi myös levyllinen tuutulauluja, jotka rauhoittavat lapsen nopeasti. Aiemmin noilla tuutulauluilla ei ole ollut sanottavaa tehoa, mutta monia asioita kannattaa näköjään kokeilla useamman kerran.

Ja näin äiti oppi senkin, että joka itkuun ei rinta enää olekaan ratkaisu.