Mies kävi parturissa, en tykkää. Meillä on krooninen hiuserimielisyys. Siinä vaiheessa, kun minusta olisi niin hyvä, mies varaa jo ihan paniikissa aikaa parturilleen. Mies on sitä mieltä, että erityisesti pipokelillä tämä hänen kolme milliänsä on ideaali pituus hiukselle.

Jos minulta kysyttäisiin - ei kysytä, mutta kerron silti - saisi päähän jättää ainakin sentin kasvuston. Siis toki ymmärrän, että sivuilta ja takaa siistitään lyhyemmäksi. Paitsi silloin, kun miehen hoviparturi Charlotta (kuten häntä kutsun) ei vaan osannut ja syntyi ihan totaalinen katastrofi. Tuolloin markkinoin voimakkaasti omaa kampaajaani Charlotan tilalle, mutta ei. Charlotta parturoi edelleen ja vaimo saa aina vähän jännittää, kuinka käy.

Nyt yritin taas neuvotella, että jos on ihan pakko vetää tosi lyhyeksi, niin voisin juuri ja juuri joustaa puoleen senttiin. Ei auta. Mies pitää päänsä, kirjaimellisesti. No, kuten kokemus on osoittanut, tämä ensimmäinen viikko on aina pahin ja sitten ollaankin jo siedettävissä mitoissa taas muutama viikko eteenpäin.

Äsken käydystä keskustelustamme sain kuitenkin jonkinlaista viittettä siitä, että olisi mahdollisesti vielä yksi keino nousta parempiin asemiin perheen mielipidevaikuttajana. Kun hiukset ovat tuosta hieman kasvaneet, tulisi ilmeisesti useaan kertaan ääneen mainita, kuinka vetävät ja seksikkäät hiukset sellaisina ovat. Täytyy muistaa muutaman viikon päästä!