Mies kasaa uutta huonekalua, jossa onkin kasattavaa enemmän kuin osasimme odottaa. En kyttää enkä puutu, kommentoin lähinnä kysyttäessä ja keskityn omiin asioihini. Ennen olisin valvonut työtä tiiviisti ja katsonut, että olemme varmasti jokaisesta vaiheesta yhtä mieltä, varmistellut. Olen iloinen siitä, että kontrolloinnin tarpeeni on viime vuosien aikana hiipunut. Se kertonee siitä, että tunnen nykyisin sellaista turvallisuutta ja luottavaisuutta, mikä aiemmassa elämässä on ollut minulle vierasta.

Hyvillä mielin olen näistä merkeistä myös tulevan lapsen kannalta. Luotan siihen, että isä osaa. Luotan siihen, että itse osaan antaa isän tehdä asiat tavallaan. En ole varjona olan takana vahtimassa. Voin kuvitella, että jaloista ajatuksistani huolimatta tämä olisi aiemmin ollut hyvin todennäköistä.