En muista nyt viime aikoina kovin usein nähneeni vauvaan liittyviä unia. Viime yönä taisin nähdä ensimmäisen synnytykseen liittyvän unen.

Unessa olin vessassa, kun kuului poksahdus ja lapsivedet menivät. Menin jotenkin ihan lamaantuneeseen tilaan ja muistan maanneeni vessan lattialla, enkä osannut tai voinut tehdä mitään lähinnä oman paniikkini vuoksi. Ihmettelin unessa hätääni ja sitä, kuinka toimintakyvyttömäksi menin hätäännyksissäni. Tällaistako se nyt sitten minun kohdallani on, mietin. Ei vielä edes sattunut mihinkään, odotin supistusten alkavan pian.

Siinä ihmetellessäni tajusin myös, että eihän vielä ole lähellekään laskettu aika. Eihän vauva voi vielä syntyä, se ei selviä tästä mitenkään! Näillä main tulin jo sitten muutenkin tolkkuihini ja olin onnellinen, että kaikki oli vain unta.

Varmaan tämä jotain huoltani kuvastaa. Siis ihan sellaista yleistä, että onhan vauvalla kaikki hyvin. Ei mitään sen suurempaa. Se pieni huoli, joka on ollut läpi raskauden ja johon ei ainakaan toistaiseksi ole ollut oikeasti mitään aihetta. Tuskin olen ainut ajatuksineni?