Unibloggaaja täällä taas, terve!

Ensinnäkin nukuin eilen alkuillasta liian pitkät päiväunet, minkä johdosta en saanut tavanomaisen mutkattomasti unta yöunille alkaessani. Heräsin klo 4.50 kesken sikeän unen naapurista kantautuvaan musiikkiin. Kivat jatkot! Tässä on saanut asustella ihan rauhassa, mutta noiden uusimpien naapureiden volyymit ovat välillä omaa luokkaansa. Harvemmin tosin aamuyöstä. Tämän jälkeen en nukkunut enää kovin kummoisesti.

Niihin uniin. Haluaisin ihan oikeasti tietää, mikä negatiivisten tunteiden patouma minussa pyrkii valloilleen. Viime yönä heräsin taas omaan metelöintiini. Jos oikein muistan, kohteena oli taas ärsyttävästi käyttäytyvä aviomieheni. En usko, että jostain kumpuavat negatiiviset tunteet oikeasti kohdistuvat mieheeni. Luulen, että unessa on näin, koska mies on minulle kaikista läheisin ihminen ja todellisessa elämässä oikeastaan ainoa, jolle voin näyttää myös kaikista negatiivisimmat tunteeni. Myös mieheen itseensä kohdistuvat, mikäli sellaisia on. Meillä on hyvä suhde, eikä mitään arkisia perusärsytyksiä kummempia negatiivisuuksia ole.

Toinen uni, josta siis heräsin naapurin ansiosta aamuyöstä, sijoittui hotellimiljööseen. Hotelli on oikeasti olemassa, vietimme siellä mieheni kanssa yön aiemmin tänä vuonna. Jostain syystä menin hotelliin nyt yksin. Pari seikkaa jäi unesta mieleen erityisesti. Huoneen pakollisiin maksuihin kuului jokin drinkki minibaarista, vaikutti rommikolalta. Muistin olevani raskaana ja aloin selvittää, olisiko minulle tarjolla alkoholitonta vaihtoehtoa tai että olisiko drinkkiä pakko maksaa, jos sitä ei juo. Löysin lopulta pullon ginger alea, alkoholitonta inkiväärilimpparia, mutten päässyt sitä koskaan korkkaamaan, koska yhtäkkiä olinkin tappelemassa respassa!

Ongelmana oli se, etten ollutkaan saanut varaamaani huonetta rakennuksesta, jossa respa sijaitsi. Tämä liittyy etäisesti tositapahtumiin, mutta alkoi heti mennä ihan omille urilleen. Rakennus, jossa huoneeni sijaitsi, oli ilmeisesti jokin puolen tähden viritys. Hotellin johtaja kävi oikein ulkoa näyttämässä, mihin suuntaan pitää lähteä kävelemään, että tulen joskus perille. Silmänkantamattomiin jonkinlaista lampea ja suota, siis huoneeni oli kirjaimellisesti jossain helvetin kuusessa. Kaiken hyvän lisäksi rakennuksen nimi oli Acid House! Voi luoja! :D En tajua, miten kykenen tuottamaan tällaista.

No, en millään voinut suostua moiseen. Nostin metelin, mikä ei tuntunut auttavan mitään. Vetosin siihen, etten lähde millekään tiettömälle tielle tämän vatsani kanssa, mutta sekään ei saanut ymmärrystä osakseen. Lopulta sanoin, että voin kyllä jatkaa tästä ihan suorilta Helsinkiinkin asti, jolloin henkilökunnalla muuttui ääni kellossa. Eivät olleet tulleet ajatelleeksi, että saattavat menettää asiakkaan ja johan alkoi homma sujua. Tässä kohtaa suomalainen iskelmä kajahti naapurista ja heräsin.

Olisipa todella hauska tietää, mihin alitajuntani pyrkii näillä unilla.