Rauhallinen päivä kotosalla. Jossain vaiheessa mies ehdotti pientä kävelyä, mikä sopi minullekin. Lumet ovat sulaneet ja vettäkin alkoi sataa aika pian lähtömme jälkeen. Eipä tuo mitään haitannut. Tie vei Makuuniin irtokarkkiostoksille, mikä ei todellakaan tullut yllätyksenä.

Sen sijaan yllätyksenä tuli se, että kuljimme molemmat mitään sanomatta kuin yhteisestä sopimuksesta elokuvateatteriin. Vasta elokuvateatterin ulko-ovella selvisi, ettei kumpikaan ollut vain seurannut toista, vaan olimme molemmat vieneet toisiamme samaan osoitteeseen. Spontaani ajoitus oli kuitenkin siinä määrin huono, että seuraavaa elokuvaa olisi pitänyt odotella turhan kauan. En tullut edes katsoneeksi, olisiko siellä ollut mitään erityisen erityistä leffaa menossakaan.

Palasimme siis kotiin. Älkää kertoko kenellekään, että toisesta karkkikaupasta piti käydä sellaisia karkkeja, mitä Makuunissa ei ollut. Jessus! Ihan pieni pussi vain, vannon! Eikä se ensimmäinenkään mikään jättipussi ollut. Koitan kuitenkin palata appelsiineihin loppuviikoksi näissä herkutteluasioissa.

Kotona katsoimme vanhan leffan, jonka tilasin jo jokin aika sitten. Sellainen, mitä nuoruudessani katsoin monet kerrat, mutta miehelle oli ensimmäinen kokemus. Leffan jälkeen olenkin sitten toisella silmällä lueskellut blogeja ja toisella silmällä katsellut linnanjuhlia.