Käytiin siis eilen miehen kanssa ulkona syömässä ja kierreltiin vähän kaupoissakin. Olipa mukavaa! Eikä tarvinnut olla tuntikausia poissa, että mieli alkoi virkistyä ja muutaman päivän vaivanneet mies-ärsytyksetkin hävisivät.

Ennen lapsen syntymää mietin tätä omaa aikaa. Kun usein pienten lasten äidit kirjoittivat, että puolikin tuntia omaa aikaa tekee ihmeitä. Kun on yli kolmekymppiseksi saanut elellä oman mielensä mukaan, niin pistihän se miettimään, että puolessa tunnissa hyvä tulisi. Vaan niinpä tuo nyt on myös omalla kohdallani! Toki välillä kaipaa (ja saa) pidempiäkin pausseja.

Kyllä sitä miestä yleensä jo töistä odottaa ja illat meillä onkin seurusteluvastuu enemmän isällä, samoin vaippahuolto. Paljonhan lapsi on minulla rinnalla silloinkin, mutta toisella tavalla saa omia juttuja tehdä ja pääsee piipahtamaan omissa menoissa kodin ulkopuolellakin. Tämä on toiminut meillä tosi kivasti.