Aamulla töihin kävellessä mietin unta, josta kirjoitin eilen. Olen pelännyt lumen ja jään myötä liukkaiksi tulevia katuja ja tänään saikin jo töpötellä aika varovasti eteenpäin. Unessa oli paljon elementtejä, jotka sopisivat tähän huoleen, eli liukastumisesta johtuvaan keskenmenoon. Se maassa avuttomana makaaminen jäi niin mieleen, samoin ennenaikaisuus.

Voi tätä murehtimista! Kuten Mari-Johanna tuolla kommenteissa totesi, tulee huoli olemaan aina osa äidin elämää. Tässä sitä nyt opetellaan olemaan. Sinällään olen vanhemmuudessa aina läsnä olevaa huolta pohtinut ja käsitellyt jo kauan ennen kuin vanhemmuus alkoi olla meillä ajankohtaista. Tätä, kuinka se on mukana jo raskausaikana, en ehkä ihan osannut etukäteen hahmottaa, vaikka se nyt tuntuukin ihan ilmeiseltä.

Raskaus on kyllä monella tavoin ollut erilaista kuin etukäteen kuvittelin. Yllättäen paljon arkisempaa! :D Ja kuinka totta se voi ollakaan, että odottavan aika on pitkä.