Mies, joka juuri nyt on matkoilla, totesi viime yönä unessani, että no nyt olet nukkunut hyvin! Totta, niin olenkin. En muista mitään kovin ihmeellisiä unia saati riekkumisia viime yöltä.

Tämä blogi taitaa olla nykyisin mielitekojen ja unien blogi. Mieliteoistakin on nimittäin taas asiaa. Kahvia! Haluaisin sitä koko ajan.

Kun alkuraskaudessa oksentelin, kuvittelin kahvittelun jääneen iäksi, enkä edes surrut sitä. Kuin taikaiskusta kolmannentoista raskausviikon alkaessa kahvi alkoi kuitenkin taas tuoksua hyvältä ja maistua myös, joten palasin aamuperinteisiini siltäkin osin. Ennen raskautta join kahvia aina aamuisin, mutten välttämättä kaivannut sitä muulloin. Joskus työpäivän jälkeen join vielä mukillisen ennen kuutta jonkun leipäpalan tai pienen herkun kanssa.

Nyt parin viikon aikana kahvia on tehnyt mieli jatkuvasti! Miksi, oi miksi? Mies keittelee kahvia pitkin päivää ja minä seuraan kateellisenä vierestä, kun oma  päiväannos on käytetty jo ennen kukonlaulua. Aamukahvi onkin kyllä nykyisin sitten harras juhlahetki.