Nyt on sellainen olo, että olisi kiva tehdä jotain tavallisuudesta poikkeavaa. Pari tuntia sitten virittelin ideaa, että lähdettäisiin käymään kaupoilla hieman kauempana. Mies tuumi, että samat kaupat ne on siellä kuin täälläkin, joten tunnelma hieman latistui siltä osin. Mies sanoi sitten, että kyllä hän voi lähteä, mutta kuinka hauskaa voi olla, jos toinen on puoliväkisin mukana. Jos into olisi iskenyt aiemmin ja edes lauantaina, olisin voinut lähteä ihan junamatkan päähän päiväreissulle. Siis itseksenikin. Lomaa odotellessa - menen, jos suinkin vielä tuntuu fyysisesti hyvältä idealta.

En nyt sitten tiedä, mitä tähän keksisi. Kävin (kävimme) jo päiväunillakin miettimässä asiaa. Ulkona on ikävä ilma, ei huvita mennä istumaan elokuviin, ei ole riittävän iso nälkä ulkona syömiseen ja kahvilareissu tietäisi vain herkuttelua. Siis ihan hirmuisesti tekee mieli kaikenlaisia herkkuja, mutta koitan olla nyt vähän terveellisemmällä linjalla jonkin aikaa. Jotenkin erityisesti tuossa joulun tienoilla kehittyi ei-toivottavia addiktioita, joiden ei kannattaisi pitkäaikaisemmin antaa kukoistaa. Melkein kyllä tuntuu siltä, että olen ihan ärtynyt, kun tekee niin paljon mieli esimerkiksi irtokarkkeja.

Ärsyttää (nykyisin ärsyttää kaikki ja koko ajan) sellainen, että jos loukkaantuu jostain, niin ei myönnä loukkaantuneensa, koska haluaa välttää hankalaa keskustelua ja/tai riitaa ja/tai toisen ärsyttämistä. Ei oikein toimi, kun selvästi näkee ja kuulee, että toinen on loukkaantunut. Olkoon sitten ja hoitakoon asian itse itsensä kanssa. Jos valitsee mykkäkoulun, niin ei jää juuri muutakaan vaihtoehtoa. Vaan onpa taas tunnelma katossa!