Päivän kohokohta tähän mennessä ovat tuoreet sämpylät. Ostin töistä kotiinkin, namm!

Kaksijakoinen olo, kuten on ollut jo niin kauan, että varmaan täänekin olen siitä jossain vaiheessa ehtinyt kirjoittella ennen taukoa. Odotan kovasti lähiaikoina alkavaa lomaa. Haluaisin ajan kanssa laittaa kotia, tehdä jättimäisen inventaarion kaikkiin kaappeihin ja vaatehuoneeseen, leipoa itse sämpylöitä, rauhoittua olemaan kotosalla. Toisaalta on aina vain haikeampaa olla töissä näitä viimeisiä viikkoja. Nähtäväksi jää, palaanko tuolle työmaalle enää koskaan. Haluaisin kyllä.

Kaiken lisäksi tunnun viihtyvän töissä aina vain paremmin, mitä lähemmäksi lähteminen tulee. Johtunee lisääntyneestä energiasta ja ennen kaikkea siitä tiedosta, että työpäivät käyvät vähiin. Yhtä kaikki olen viihtynyt oikein hyvin.

Meillä töissä on muuten aina joku raskaana ja ehdin ajatella, että eikö nyt ole muka ketään, kun minä olen lähdössä. Vaan eipä hätää! Aivan äskettäin tuli taas iloinen uutinen tuoreesta raskaudesta. Aika hauska juttu kyllä!

No joo. Näitä vanhoja löpinöitä mielessä edelleen, etupäässä. Sellaisen uuden huomion olen tehnyt, että vauvan kasvattamisen lisäksi olen alkanut kiihtyvällä tahdilla kasvattaa aika muhevia selluliittiesiintymiä. Tällä ahkeroinnilla ei ole ihmekään, jos on vähän väsyttänyt. Vanhan kertaamisena todettakoon, että hinku herkkuihin ei ole ainakaan väistymään päin.