Lapsella on aamuyöstä /aamusta usein tapana nukkua enemmän tai vähemmän ähisten ja mölisten. Lapsi nukkuu minulla vieressä ja herkkäunisena herään tietysti jokaiseen inahdukseenkin, eli en nuku lainkaan. Käänsin lapsen lopulta vatsalleen, kun hän siihen usein vatsavaivoissaan rauhoittuu. Silittelin selkää, mutta tuskastunut ähinä vain jatkui.

Olin nukkunut viime yön tavallistakin huonommin (kiitos, naapuri) ja pyysin olohuoneessa nukkuvaa miestä apuun, jos vaikka katsoisi vaipat ja /tai kuljeskelisi hieman lapsen kanssa, mikä sekin joskus auttaa. Mies köllähti viereemme sänkyyn ja sillä hetkellä tapahtui kaksi asiaa: lapsi rauhoittui uneen ja mies nukahti välittömästi uudelleen (taito, jota kadehdin syvästi).

Niin miehen tuuria! Jätin sankarit nukkumaan ja lähdin itse olohuoneen rauhaan - vain todetakseni, etten todellakaan saa enää unta. No, olen nautiskellut tässä vajaat pari tuntia omasta ajastani sitten. Toivottavasti saan jossain välissä päivää nukkua hyvät päikkärit.