Äsken oli maanantai, nyt on perjantai.

Edessä viiden vapaapäivän putki. Näitä vapaapäiviä on odottanut niin kovasti, ettei meinaa tajutakaan, että ne viimein ovat käsillä. Nyt kun vielä saisi kierroksia laskettua kaiken suhinan jälkeen, mielen ja kehon rennoksi. Jos huomenna laittaa kaikki kuntoon heti aamusta, niin seuraavan kerran tarvitsisi vaivata päätään vasta ensi torstaina!

Tekisi mieli mennä sänkyyn pötköttelemään autuaana ja lukemaan hyvää kirjaa. Ainut vain, että olisin sikeässä unessa alta kymmenen minuutin, eikä huvittaisi sekoittaa unirytmiä entisestään. Onnistuin siinä jo kertaalleen tällä viikolla. Eilen piti ottaa mies mukaan vahtimaan, etten nukahda. Kirjaa ei auttanut lukea ollenkaan, se vie salakavalasti uneen. Maattiin pimeässä ja mies piti keskustelua yllä.

Mies oli muistanut tänään ostaa aiemmin toivomani hyasintit. Oli vielä osannut valita tosi kauniit. Hyasintin tuoksu tekee joulun, muuta en välttämättä tarvitse. Lapsuuden nostalgia. Ei olla kahdestaan sen kummemmin jouluja laiteltukaan. Ensi vuonna sitten! Niin huima ajatus, että vuoden päästä joulua ihmettelee ensimmäistä kertaa elämässään sellainen puolivuotias vesselikin täällä.