Meillä on jo monen yhteisen kauppareissun ajan ollut mielessä, että pidetään miehen kanssa omat pienet kahdenkeskiset pikkujoulut joku ilta - glögia ja pipareita. Tarkemmin ottaen mieliteko ja ajatus on ollut minun ja mies on ollut vain mukana. Tekee ihan hulluna mieli glögiä! Ei olla kuitenkaan vielä pantu elämää risaiseksi.

Ostin elämäni ensimmäiset Tervaleijonat vasta, kun tulin raskaaksi. Toki olen niistä koko ikäni ollut tietoinen ja jostain syystä ne tuovat lämpäimästi mieleeni äitini äidin. En vain ole koskaan itse mitenkään innostunut Tervaleijonan mausta. Himo syttyi, kun mies toi jokin aika sitten irtokarkkeja ja oli poiminut tervalakritsikarkkejakin sekaan. En olisi itse varmaan koskaan tullut niitä valinneeksi, mutta tämän jälkeen olen joutunut ostamaan jokusen askin Tervaleijonia. Ihania!

Jäätelö ei ollut pitkään aikaan herkkulistalla, mutta nyt on ollut mielitekoja aika usein. Olen kaupassa useimmiten säilyttänyt itsekurini, mutta sitten kävikin niin, että pari iltaa sitten mies joutui klassisesti lähtemään asiakseen jäätelön hakuun. Jouduin ensin vähän muistuttamaan, että eikö hän suunnitteluvaiheessa nimenomaisesti luvannut toteuttaa tulevan äidin toinen toistaan hupsumpia mielitekoja voimiaan säästämättä sitten, jos ja kun olen raskaana? Sanojensa mittaisena miehenä kipaisi sitten muutaman korttelin päähän kauppaan hakemaan rouvalle Daim-jäätelöä.

Kunniakseni on sanottava, että hyvin vähän olen miespoloa juoksuttanut mielitekojeni perässä. Toistaiseksi.