keskiviikko, 29. lokakuu 2008

Ei suju

Ei tämä bloggaaminen tahdo sujua.

Mielelläni kyllä edelleen vaihtelisin privaatimmin kuulumisia muiden äiti-ihmisten kanssa, joten sähköpostit ovat lämpimästi tervetulleita. Osoite löytyy tuosta oikealta.

maanantai, 4. elokuu 2008

Älä tule yökakka, tule aamukakka

Niin! Kun lapsukainen oli vielä pienempi kuin nyt, kakkasi hän tasaisesti ympäri vuorokauden kaikki vaipat. Sittemmin tilanne rauhoittui ja ehdin jo tottua siihen mukavuuteen, etteivät kakkavaipat enää vaivanneetkaan öisin.

No, nyt niitä taas vaihdellaan keskellä yötä. Lapsi on alkanut taikoa kello kahden kakkoja. Vaipan vaihtamiseen liittyy öisessä hämäryydessä, ristisilmäisen äidin hellässä hoivassa, kohonnut lisäkatastrofien riski. Ympäriinsä suihkuavat pissat yllättävät kerta toisensa jälkeen ja kuinka onkin, että juuri öisin pissapyssy suihkuttaa erityisen komeasti äidin ja lapsen litimäräksi päästä varpaisiin.

Mutta meillä nukutaan edelleen kivasti päiväunia!

tiistai, 29. heinäkuu 2008

Äitiyden alkeiskurssilla

Ihanaa, meillä nukutaan!

Sinnikkyys uniasioissa on palkittu ja meillä nukutaan nykyisin ainakin kahdet päiväunet, yleensä ilman suuria ponnisteluja. Eikä nykyisin tarvitse niin usein palata viiden minutin sisällä nukuttamaan uudestaan, vaan lapsi yleensä jatkaa uniaan, kun on kerran nukahtanut, vaikka hipsisin vierestä omiin juttuihini.

En ihan tajua, miksi en ryhtynyt tähän määrätietoisempaan nukuttamiseen jo aiemmin. En ilmeisesti vaan uskonut, että saisin lapsen uudestaan nukkumaan, jos hän herää pian nukahtamisen jälkeen. Sen sijaan uskoin heti, ettei lapsi ole väsynyt, jos ei kerta unikaan jatku. Voi tätä äitiyden alkeiskurssia!

Uutuutena meillä käväisi rintaraivareiden sarja. Etsin asiaan apua netistä ja vastaus löytyi jälleen kerran pelastavalta Imetystukilistalta. En tiennyt, että tässä iässä on hyvinkin yleistä, että vauva voi harventaa imemiskertoja ja tulee nopeammin täyteenkin kuin ennen.

Aikaisemmin lapsi itki oikeastaan vain nälkäänsä ja rauhottui aina saatuaan rinnan suuhunsa. Nyt itku vain kiihtyi ja muuttui oikein kunnon raivariksi. Ei auttanut rinta, vaan piti kävellä hyssytellen ympäriinsä ja tähän onneksi löytyi avuksi myös levyllinen tuutulauluja, jotka rauhoittavat lapsen nopeasti. Aiemmin noilla tuutulauluilla ei ole ollut sanottavaa tehoa, mutta monia asioita kannattaa näköjään kokeilla useamman kerran.

Ja näin äiti oppi senkin, että joka itkuun ei rinta enää olekaan ratkaisu.

torstai, 24. heinäkuu 2008

Rytmin luomista

Koska väsymyskitinöitä on nyt alkanut olla enemmän, olen päättänyt olla määrätietoisempi nukkumisten kanssa ja koitan samalla lempeästi luoda selkeämpää rytmiä tähän elämiseen. Toisin sanoen tutkailen joitain säännönmukaisuuksia, mitä lapsella itsellään voisi olla unien suhteen ja niistä kiinni pitäen koitan saada järjestystä siihen ympärille.

Illalla mennään nukkumaan tätä nykyä sen verran aikaisin, etten itse jää vielä nukkumaan. Koska lapsi nukahtaa vain rinnalle ja on herkkä heräämään siirrettäessä, tapahtuu yöunille tähtäävä syöttö sängyssä tai sinne siirrytään olohuoneesta lapsi rinnalla aina samoihin aikoihin. Kun lapsi ensimmäisen kerran nukahtaa ja irtaudun varovasti pois sängystä, saan yleensä palata sinne vielä kahdesti. Lapsi herää viiden minuutin sisään uudestaan ja nukahtaa nopeasti takaisin, kun käy vähän näyttämässä tissiä. Kolmannella kerralla uni jatkuu, eikä lapsi herää, kun jonkin ajan päästä palaan yöpuulle itsekin.

Ensimmäinen yöunien pätkä on pisin, noin 4 tuntia. Syötöt ovat yöllä aika nopeita, kun lapsi nukahtaa pian uudestaan. Loppuyö mennään parin tunnin unipätkissä. Neljän jälkeen alkaa olla levottomampaa, joskus on ilmavaivoja, lapsi heiluu ja ähisee unissaan, lopulta herää siihen itsekin. Kuuden maissa ei unta enää välttämättä riitä meistä kummallekaan. Noustaan ja seuraava kerran syötyään lapsi todennäköisesti torkkuu rinnalla, mutta niin kevyesti, ettei saa siirrettyä sylistä heräämättä.

Muutamana päivänä peräkkäin, kun tätä yörytmiä oltiin menty aika menestyksekkäästi, huomasin yhdeksän maissa selvän väsymyksen ja niihin aikoihin alan tarjoilla oikeiden päiväunien mahdollisuutta torkkumisen sijaan. Vähän samaan tapaan kuin yöunille mentäessä. Välillä täytyy nousta kävellen hyssyttelemään, kun ei uni väsymyksestä huolimatta tule ja kiukku ei sängyssä makoillen laannu. Sinnikkäästi vaan takaisin, kun alkaa taas rauhoittua. Onnistumisprosentti on nyt ollut ihan hyvä näissä aamupäivän päiväunissa. Siellä se äidin muru nytkin nukkuu, vaikka alku oli taas vähän hankalaa ja kerran piti mennä heti takaisin.

Seuraavaksi on työn alla iltapäivä. Jospa niistä väsykitinöistä tällä lailla päästäisiin ja saisi äitikin tätä omaa aikaa, niin jaksetaan kumpikin olla paremmalla mielellä.

sunnuntai, 20. heinäkuu 2008

Kahvikupillinen

Imettäessä ehtii ajatella kaikenlaista ja usein muistutan itseäni, että kulloisestakin ajatuksesta voisi avautua blogissakin. Kuitenkin, kun tulee se nykyisin niin harvinainen hetki, että olisi molemmat kädet vapaana pientä bloggausta varten, pää lyö auttamattomasti tyhjää. Tämä siis syynä hiljaiselooni tällä rintamalla.

Lapsi ei ole edelleenkään kovin innostunut päiväunista, ellei niitä torkuta äidin sylissä tissin välittömässä läheisyydessä. Kun edellisen neuvolakäynnin jälkeen rasittunut pikkumies vetäisi yli kahden tunnin päiväunet sängyssä, oli äiti parin tunnin jälkeen jo ihmeissään, että mihinkähän puuhaan tässä nyt tarttuisi sitten! Ei äkkiseltään osannut ryhtyä oikein mihinkään, kun on tottunut olemaan jatkuvassa hälytysvalmiudessa. Jos lapsen saakin nukutettua sänkyyn tai vielä hurjempaa - siirrettyä sinne sylistä ilman heräämistä, voi viiden minuutin päästä olla jo meno päällä taas.

Kuten juuri nyt. Sain lapsen sylistä sohvalle nukkumaan tasan tämän blogimerkinnän, kahvikupposen ja suklaapatukan ajaksi. Saavutus sekin!